ja vaikka olen joskus vain väsynyt, tahdon loppuun asti käydä koko tien

Henna: On taas pieni tovi vierähtäny siitä kun viimeks kirjotin.Viime viikko ja tääkin viikko menee normaalisti koulun parissa. Oon ottanu itteeni niskasta kiinni näin viimesen vuoden kunniaks ja oon tehny nyt nää huimat pari viikkoo läksyt kaikissa aineissa! Ei halleluuja, MÄ?! No ehkä mä kuitenkin vielä kiitän itteeni ku päätin ees vikana vuonna opiskella.
Mutta mulle kuuluu kyllä hyvää, elämä hymyilee ja koulussa menee toistaseks ihan hyvin. Treenit on kulkenu ja onnistumisen hetkiä ja tunteita on tullu nyt kyllä ihan kiitettävästi. Nyt sitä on huomannu mitenkä kesällä treenaus on hyövyttäny. Mun pituudella (163cm) ei yleensä paljoo taistella verkkopalloissa ja torjuntapisteet on vähäset, mutta nyt tänä syksynä oon huomannu kuinka paljon oon kehittyny pompussa ja kimmosuudessa. Kiitos siitä armoton puntti ja biitsin peluu kesällä! Välillä tuntu kesälomalla ettei millään jaksais lähtee puntille heti aamusta tai biitsi treeneihi, mutta kun ei antanu periks nii tässä sitä nyt ollaan. Ylepä itestään ja tästä on vaan hyvä mennä ylöspäin ja motivaatio on tällä hetkellä ihan huipussa!

Eilen veli tuli kotiin ja voi että oli ikävä kun ei pariin viikkoon häntä ollu nähny! Ehkä oli päivän yks kohokohdista, sillä ärsyyntymistä oli ja todella paljon elisessä. Aamulla äsytti ihan suunnattomasti herätä, tuntu ettei vaan jaksa vaikka oli todella pitkät yö unet takana. Noh eikun ajamaan skoballa kouluu. Koulussa oli pahaa ruokaa, joten ruokailukin jäi vähän vähälle. Koulun jälkeen skootteri teki mulle oharit ja ei päättänykkää lähtee sitten ollenkaa käyntiin. Siinä sitten potkin sitä kylkii ja lähin kävelemään mamman luo töihin ja tuli soitettua pari todella äkästä puhelua isälle ja Sampalle, vaikka eihän se niiden vika ollu, mutta kun mua ärsytti.
Treenit meni eilen ihan huippu hyvin. En oo pitkillee saanu tuntee torjunnan tunnetta ja sitä kun passi lentää just siihen kohti mihin sen täytyy, oikean korkuisena ja vielä kaiken lisäks hyppypassina. Vaikka enhän mä mikään passari oo, pari viime kautta oon liberona pelaillu. Treenien jälkeen isi ja veli tuli hakemaan mut treeneistä ja niillä oli skootteri peräkärrissä kotiin menossa. Kotona sitten äiti oli tehny mansikka-banaanirahkaa ja sitä masuun ja sit suihkuu ja nukkumaa. Aamusta päivä lähti huonosti käyntii, mutta iltaa kohen se vaa parani. Ihan hurjan aileheteleva päivä, mutta elämisen arvonen niinkun tähän mennessä kaikki päivät vaikka kuinka persiillee ois menny.

Tässä sitten vähän kuvia kamerasta viimepäiviltä. Tänää pesin veljen auton ja nyt se kiiltää. Vastapalvelukseks siitä että se tarjos ruuat kemerillä, ku meille tuli nälkä ja käytii syömässä.
Ihanaa ku syksykin saapuu pikkuhiljaa. Luonto menee nii nätin värikseks. Punasta, keltasta, orannssi ja kaikkia muita värejä. Saa pukee neuleita päälle ja muita ihanan lämpimiä vaatteita. Syksy on jotenkin vaan se mun juttu, ei oo liian kuuma mutta silti aurinkoista ja täydellisiä kelejä. Suurta rakkautta.

Nyt pitää lähtee tekemään kouluhommia,

joten ihanaa syksyä kaikille ja reippaita askeleita arkeen!

-Henna